Kysyin Instagramissa Menkkablogin lukijoilta, mitä he haluaisivat 400 seuraajan spessuna lukea blogista. Äänestyksen voitti Kamalimmat menkkakokemukset -kysely. Kokemusten purkamiselle tuntui selkeästi olevan tarvetta.
Kyselyn vastauksia läpikäydessäni huomioni kiinnitti heti yksi asia: yleisin syy, mikä kokemuksesta teki kamalan, oli häpeä. Kyllä vaan. Vaikka kuukautisissa ei ole mitään hävettävää, ja ohivuotoja, menkkakramppeja ja veristä seksiä tapahtuu maailmassa aivan koko ajan ❤
Häpeän esiin tuleminen vastauksista korostaa ennestään sitä, että näistä kokemuksista on hyvä puhua. Niistä pitää puhua. Yksi vastaajista oli kirjoittanutkin, että jo pelkästään oman kokemuksen avaaminen kirjoittamalla sai hänet tajuamaan, ettei se niin kamala ollutkaan. Joten jatketaan menkoista puhumista, kirjoittamista ja lukemista.
Jatketaan sitä niin kauan, kunnes ohivuoto herättää vuotajassa enää turhautumisen siitä, että nyt täytyy pyykätä housut, ja silminnäkijöissä halun tarjota apua. Huomionarvoista oli myös, että yksikään vastaaja ei nimennyt muiden reaktioita tilanteeseen kamalimmaksi asiaksi. Häpeä on usein sisäistettyä ja koskettaa voimakkaimmin menkkaista henkilöä itseään.
Osa vastaajista valitsi syyksi sille, mikä teki kokemuksesta erityisen kamalan, vaihtoehdon “Jokin muu, mikä?“. He sanoittivat vastauksensa näin:
- köyhyys
- se, kun olin lattialla housut veressä pyörtyneenä
Tärkeitä asioita molemmat. Täältä löydät blogikirjoituksen, jossa kerron omasta kuukautisköyhyydestäni opiskeluaikoina.
Kyselyssä oli kaikkiaan kolme kysymystä liittyen kamaliin menkkakokemuksiin:
- Kerro tähän kamalin, tai kamalimmat TOP 3, menkkakokemuksesi niin monisanaisesti kuin sielu sietää. GO!
- Mikä kokemuksesta teki erityisesti kamalan?
- Mitä haluaisit sanoa lohdutukseksi menneisyyden itsellesi tässä kamalassa kuukautistilanteessa?
Pahoittelut sille yhdelle kullilliselle, joka vastasi kysymykseen turhaan – en korostanut tarpeeksi selvästi, että kysely on ainoastaan heille, joilla on omakohtaista kokemusta kuukautisista. Voin miettiä, josko tekisin hieman eri näkökulmasta kyselyn heillekin, joilla on vain toisen käden tietoa.
Tässä vastaajien kokemukset, ja jokaisen jälkeen heidän omat lohdutuksen sanansa menneisyyden itselle: (halusin tuoda tähän vaikeaan aiheeseen extralempeyttä, joten kuvitus lohdullista)
“Oli aika, kun jokaiset menkat pelotti. Kipu oli niin hirvittävää, että usein ensimmäiset päivät menivät itkuhuutaessa sängyssä, mitkään keinot, edes kovat särkylääkkeet ei auttaneet. Noina päivinä ei luonnollisesti kyennyt oikein mihinkään järkevään. Kipua pahensi pelko siitä, että jotain on vialla. Ja olihan siellä – endometrioosi, joka laparoskopiassa löydettiin.“
Lohdutuksen sanat: ” Joskus se on helpompaa, jonain päivänä vielä kaipaat kuukautisiasi. Eikä diagnoosi ole maailmanloppu.“
“Olin 8. luokalla ja oli kuukautisten toinen päivä ja menkat olivat tuolla kerralla jostain syystä normaalia runsaammat. Menin aamulla kouluun, vaikka olo oli ollut aika kamala. Koulussa sitten toisella oppitunnilla lähdin vessaan, koska minua oksetti ja pyörrytti luultavasti runsaampien menkkojen takia. Sanoin kaverilleni että jos en tule 10 minuutin sisässä takaisin, hänen pitäisi tulla katsomaan onko kaikki ok.
Pääsin vessaan asti kun oksensin (onneksi pönttöön) ja istuin hetken aikaa vessan lattialla kunnes päätin lähteä takaisin luokkaan. Pyörryin matkalla käytävälle jossa ei ollut ketään. Hetken kuluttua kaverini tuli etsimään minua ja löysi minut makaamasta lattialta housut veressä. Olin unohtanut katsoa siteen tilanteen ja maatessani veri oli tullut ohi/yli.
Kaverini haki opettajan ja hän soitti ambulanssin, koska olin luultavasti lyönyt pääni lattiaan. Ambulanssilla minut vietiin sairaalaan, jossa olin 3 päivää pään lyömisen takia. Olen onnellinen että kaverini tuli katsomaan minua kun olin käytävällä, koska muuten kaikki olisivat nähneet minut tunnin loputtua.“
Lohdutuksen sanat: “Kaikilla naisilla on menkat.” [toim.huom. kaikilla kohdullisilla naisilla ja muilla kohdullisilla on menkat :)]
“Olin parikymppinen opiskelija ja yleisesti ottaen jatkuvasti rahaton. Kerran ollessani silloisen poikaystäväni luona mulla alkoi menkat, eikä tietenkään siteitä missään. Ei muuta kuin kauppaan pikkarit jo valmiiksi veressä.
Kaupassa tajusin että jotain pitäis taas syödäkin ja valitsin siteiden lisäksi ostoksiin myös tonnikalapurkin. Kassan piipattua ostokset rupesin niitä maksamaan, mutta kortti ei inahtanutkaan. Ei katetta.
Hädissäni löysin taskuista kolikoita, mutta nekään eivät riittäneet. Purskahdin itkuun enkä oikeastaan enää tiennyt mitä tehdä. Tässä vaiheessa minulle tuntematon kassahenkilö osoitti ymmärrystään ja lähti pukuhuoneesta hakemaan omaa kukkaroaan. Hän lainasi mulle puuttuvat rahat, jotta saisin siteeni ja tonnikalani.
Päästyäni takaisin poikaystäväni luo, pyysin häntä maksamaan takaisin kassan mulle lainaamat rahat, seuraavan kerran kaupassa käydessään. Kai hän niin tekikin.“
Lohdutuksen sanat: “Kenties tulevaisuudessa maailma on tasa-arvoisempi eivätkä menkalliset enää joudu ostamaan siteitä kaupasta.“
“Menkkojen alku. Oksensin, ripuloin, voin huonosti, luulin että kuolen. Olin 9 vee, enkä tiennyt mitä tapahtuu. Olin leirillä, minulla ei ollut siteitä, enkä ymmärtänyt asiasta mitään. Ei kuukautisista ollut puhuttu vielä kotona tai koulussa. Kukaan ei auttanut, en uskaltanut kertoa kenellekään. Sain jonkinlaisen trauman asiasta, koska en pysty vieläkään puhumaan kuukautisista kenellekään avoimesti. Käytän ehkäisyä niin, ettei kuukautisia tule, koska vihaan niitä niin paljon!“
Lohdutuksen sanat: “Kuukautiset ovat ok! Ei ole minun syyni että kehoni kehittyi niin aikaisin!“
Vastaaja lisäsi myös, että länsimaissa lapset ja nuoret kehittyvät yhä nuorempina, kuukautisista pitää siis puhua myös nuoremmille lapsille! WORD ❤
“Tapahtui seiskaluokalla, tuohon muutoinkin kovin herkkään aikaan. Vanhempani olivat eroamassa ja yritin ottaa sen tosi coolisti järkeillen ilman sen kummempia tunteenpurkauksia. Kroppa oli eri mieltä.. Menkat olivat normaalisti tosi säännölliset, mutta sitten alkoivat yhtäkkiä kesken yläasteen kuviksen tunnin ja vielä suht runsaina. Tajusin vähän liian myöhään, että nyt on jotain märkää. Farkut ja tuoli veressä… Kuviksen luokassa oli vielä pulpetit aseteltu ympyräksi, joten kaikki tajusivat mun yhtäkkiä lähtevän ja jättävän taakseni vaan verisen tuolin. Soitin itkien isän hakemaan mut koulusta.”
Lohdutuksen sanat: Vastaaja oli jättänyt tämän kohdan täyttämättä. Minä haluaisin sanoa tälle seiskaluokkalaiselle, että tätä sattuu vielä useasti aikuisillekin. Se on hyvinkin normaali osa menkkoja, välillä vuotaa yli ja tuoliin saakka. Ihana, kun isäsi haki sinut koulusta kotiin ❤
“Eräänä kesänä lähdin festivaaleille esiintymään. Omat menkat ovat kivuliaat ja hyvin runsaat. Luonnollisesti menkkojen vuolaimmat päivät ajoittuivat juuri festivaaliviikonlopulle.
Festivaalit sijoittuivat metsään ja vesipesun mahdollisuudet olivat hyvin rajoitetut. Ensisijaisena suojana käytän yleensä kuukuppia, mutta tuollaisessa ympäristössä kupin tyhjennys-ja puhdistusoperaatio tuntuu kovin raskaalta kun sitä joutuu tunnin-parin välein tekemään, joten varauduin huolellisesti superimukykyisillä tamponeilla.
Tavoitteeni oli ajoittaa tamponin vaihto ennen esitystä niin, että en sotkisi itseäni ja vaatteitani esityksen aikana. Arvioin oman menkkatuntemukseni perusteella, että vuoto pysyisi aisoissa tällaisella tulpalla vähintään tunnin verran, joten jos käyn viime hetkellä ennen valmisteluja vessassa, voin olla huoletta.
Arviointikykyni kuitenkin petti. 15 minuuttia oli kulunut tamponin sisäänajosta, kun tunsin jo että housuihini valuu jotain. Kauhistuin. Kohta pitäisi olla lavalla ja eläytyä rooliin. Mitenkään päin ei ehdi enää vessaan. Veri virtasi sellaisella intensiteetillä että tuntui kuin en olisi mitään tamponia laittanutkaan. Ei auttanut muu kuin koittaa olla välittämättä ja yrittää parhaansa keskittyä itse asiaan. Onneksi jalassa oli mustat legginsit niin ei tarvinut stressata muiden verennäkemisen sietokykyä. Esityksen päätyttyä, 50 minuuttia tamponin asettamisen jälkeen, verivana ylettyi melkein nilkkoihin asti. Tämän jälkeen vuoto jatkui normaalin runsaana ja yksikään tamponi ei enää pettänyt luottamustani.
Ehkä kehoni pääsi johonkin omaan flow-tilaan johon oli sitten henkisesti hankalampi antautua.”
Lohdutuksen sanat: “Relaaa, sä oot lumoava kyllä myös märissä housuissa!“
“Monta kertaa on käyny niin että vuotaa runsaasti yli ja tuntee ku pikkarit on iha veressä ja märkä läntti ulottuu jo kenties päälihousujenkin haaroihin. Sillon on ihan kauheaa olla jossain julkisessa tilassa tai sosiaalisessa tilanteessa kun tuntuu että kaikki varmaan näkee/haistaa tai jopa KUULEE sen että veri vaan litisee housuissa kun liikkuu, ei uskalla istua mihinkään kun pelkää että jää jälki. Tai vastaavasti ei uskalla nousta jos on jo istumassa 😀 Siis pähkinänkuoressa aiheuttaa suunnatonta häpeää jo se epäilys että kaikki muut nyt tietää, että mulla on menkat.
Sellaset tilanteet, ku on ajautumassa seksuaaliseen kanssakäymiseen jonkun kanssa jonka menkkasuhtautumista ei vielä tiedä, ja joutuu paljastamaan että on muuten sitten menkat, haittaako. Siihen liittyy myös joka kerta hirveästi häpeää ja on usein myös tyssännyt hommat jo siihen kun ei kehtaa edes kertoa ja kieltäytyy siksi seksistä.
Näitäkin tilanteita joissa joudut tyhjentämään kupin/vaihtamaan tamppoonin tai siteen paikassa jossa ei ole mahdollisuutta käsien pesuun tai vessaan ollenkaan yms. on lukuisia mutta otetaan yksi esimerkki: Eräs seitsemän tunnin onnibusmatka pahimpana menkkapäivänä, eli päivänä jolloin vuotaa kuppi yli ellen käy tunnin välein tyhjentämässä. Onnibussissa ei talvisin tule vessoissa hanasta ollenkaan vettä koska vesisäiliöt jäätyy tai joku tällainen käytännön syy.
Matkan aikana ei kuitenkaan pääse myöskään pysähdysten aikana käymään missään muussa vessassa, joten on pärjättävä bussin omalla vessalla. Kupin tyhjennys on näinä päivinä suorastaan mahdotonta niin ettei kädet sotkeentuisi vereen kun kuppi on ääriään myöten täynnä ja lähes räjähtää kun otat sen pois, eikä ole mitään mihin pestä käsiä jos ei ole (en ollut) varannut itse siihen tarpeeksi vettä mukaan vesipullossa.
Loppumatkasta alkoi olla ihan saatanan noloa tulla pois sieltä vessasta kädet kuivuneen veren peitossa kun vessapaperilla ja desinfiointiaineella ei kaikki lähtenyt. Oli myös sekä hygienian puolesta inhottavaa ja nöyryyttävää että ei tarjottu parempaa tilaa menkkojensa hoitamiseen sekä kädet kirveli ja kuivui aika pahasti pelkällä desinfiointiaineella pesemisestä. Ja oli melkoista taiteilua olla sotkematta sitä kaikkialle muuallekkin.
Laitoin tästä onnibussille palautetta ja heidän vastaus oli että eivät voi muuttaa käytäntöjään mutta rahojaan voi kokeilla reklamoida takaisin matkasta.
Oon nähny myös painajaisia siitä että menkat vuotaa tulvien yli ja sitä verta on joka puolella ja kaikki saa tietää että se veri tuli mun pillusta. Helvetillinen häpeä liittyy näihinkin.“
Lohdutuksen sanat: “Vaihdevuodet on päivä päivältä lähempänä.“
“Endometrioosikystan repeäminen, kun pidin taukoa hormonaalisesta ehkäisystä.
Olin yksin kotona ja tiesin että mulla piti alkaa kuukautiset. Tunsin alavatsakipua ja otin särkylääkettä. Kipu vain paheni paheni ja paheni. Lopulta kipu oli niin kova etten kyennyt muuta kuin huutamaan kurkku suorana ja hiestä märkänä. Näin kuinka alavatsaani kouristi.
Onneksi olin kuullut ystävältäni munasarjassa sijaitsevien kystien olemassaolosta ja siitä että ne voivat revetä. Muuten olisin varmaan luullut, että mun sisällä on joku demoni. Lopulta menetin tajunnan ja heräsin jossain vaiheessa, kun kipu oli hellittänyt.
Miksi endometrioosista tai munasarjakystista ei oltu puhuttu missään? En myöskään saanut seuraavalla viikolla gynekologilta minkäänlaista henkistä apua tai tietoutta puhelimessa, kun kerroin kokemuksestani. Olen itse lukenut aiheesta ja jakanut kokemuksia ystävien kanssa.“
Lohdutuksen sanat: Vastaaja ohiti kysymyksen, mutta tähän on onneksi helppo keksiä lohdutuksen sanat, sillä endometrioosista puhutaan koko ajan enemmän. Se ei tietenkään poista tätä kamalaa kokemusta, mutta tiedon lisääntyminen edistää uusien hoitomuotojen kehittämistä ja auttaa lääkäreitä tekemään endodiagnoosin sairauden alkuvaiheessa.
Esimerkiksi Yle Akuutissa vietettiin endoteemaviikkoa marraskuussa. Toivotaan, että endokokemuksia jaetaan tulevaisuudessakin enenevässä määrin myös valtamediassa ei pelkästään ystävien kesken – vaikka sekin on tärkeää! Esimerkkinä Akuutin dokkari Kuukautisten pimeä puoli.
Kiitos kaikille, jotka jakoivat oman kokemuksensa. On voimakasta koota näitä, sillä aina kun useampi kuin yksi ihminen jakaa aitoa kokemustaan, syntyy jotain suurempaa. Tässä tapauksessa se on menkallisten yhteinen ääni, joka vaatii tasa-arvoisia kuukautisia, enemmän tutkimusta kohdullisten seksuaaliterveydestä sekä asennekasvatusta, jossa menkat on just niin normaali asia kuin ne ovat.
Kamalimmat kuukautiskokemukset, osa 2 voit lukea täältä. Siellä muun muassa kertomus siitä, miten toimitaan, kun kuukuppi alkaa vuotaa yli suppaillessa.
menkkablogi 
2 Comments