Suomeen valittiin uusi pääministeri, ymmärsin syvemmin esikuvien merkityksen

Kun Sanna Marin valittiin eilen Suomen uudeksi pääministeriksi, tehtiin historiaa, sillä hän on maailman nuorin istuva pääministeri! Tämä on merkittävää myös siksi, että Suomea johtavat nyt 80-luvulla syntyneet naiset. Myös Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Keskustan johdossa on minun ikäluokkani nainen. Eikä se todellakaan ole merkityksetöntä. Ei kulttuurisesti eikä henkilökohtaisesti. Huomasin sen tänään muuttuneissa ajatuksissani ja reaktioissani, yhden aivan tavallisen, mutta hyvin merkittävän työpäivän aikana. Antakaa, kun kerron.

Kuva: HS:n toimittajan, Tuomas Niskakankaan, twiitistä

Se, että kotimaatani johtaa minun ikäiseni nainen, sai minut näkemään kaikki ympärilläni olevat nuoret naiset – esimerkiksi työpaikkani ravintolassa – potentiaalisina johtajina. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten näen itseni.

Kun mua ahdisti kyyläävä ukko paikallisbussissa, en pelännyt katsoa häntä silmiin, koska muistin Sanna Marinista, että minäkin olen älykäs, viisas, pystyvä ja maailmaa muuttava nainen. Eikä minun tarvitse nöyristellä kenenkään edessä.

Tänään tuntui myös ensimmäistä kertaa siltä, että jos joku kommentoisi seksualisoivasti tai alentavasti minua kadulla (yleinen pelkoni), voisin todella jättää sen öyhöttäjän omaan arvoonsa ja jatkaa matkaani kohti menestyksekästä tulevaisuuttani. Sillä Sanna Marinin valinta pääministeriksi symboloi minulle voimakkaasti erään aikakauden loppua. Sen, jossa naisia vähätellään ja käsketään hymyilemään. Sellaisessa maailmassa minä, 80-luvulla syntynyt nainen, olen kuitenkin vielä joutunut kasvamaan. Uudet tuulet ovat todella tervetulleita! Teitä on odotettu!

Mun sukuPOLVI johtaa Suomea. Mun sukuPUOLI johtaa Suomea, ja se on ihan eri tunne kuin se, ettei näe itsensä kaltaisia ihmisiä edustettuina päättävillä palleilla. Tiedän kokemuksesta.

Mietin vaan, että tältäkö miehistä on aina tuntunut?

[Sinua voisi kiinnostaa myös: Miten menkat liittyy tasa-arvoon?]


Kuukautisbloggaajana luonnollisesti heijastelen syventynyttä ymmärrystäni esikuvien merkityksestä myös menkkoihin.

Millaisia kuukautisesikuvia sinulla oli, kun menkkasi alkoivat?

Minulla ei ollut minkäänlaisia. Uskon, etten todellakaan ole ainoa. Miten sinun suvussasi ja perheessäsi juteltiin kuukautisista? Minun perheeni ja sukuni eivät puhuneet kuukautisista ollenkaan, lukuunottamatta satunnaisia viittauksia “naisten vaivoihin”. Siinä muuten ilmaus, joka yltää TOP 3:seen inhokkilistallani.

Mainosten sinistä lientä vuotavat iloiset menkkakeijunaiset eivät ole olleet ikinä kellekään todellisia. Saati sitten esikuvia. Terveystiedon tunnin vaivautunut menkkaluento ei ainakaan saanut odottamaan menkkoja.

Ja silti minä odotin niitä. Kuitenkin tuntui, ettei kukaan muu odottanut, minun menkkoja tai omiaankaan. Kun ne sitten alkoivat ripotellen kaveripiirissäni, oli kai jotain pientä mainintaa aiheesta, mutta sitten mekin vaikenimme. Olimme oppineet, ettei niistä puhuta. Korkeintaan joku joskus valitti kipuja, ja sitä, miten paljon inhosi kuukautisiaan.

Sekin tuntui minusta aina vieraalta, eiväthän minun menkkani olleet kivuliaat. Päinvastoin, olin aina pitänyt niistä. Mutta tuntui, että olin ainoa. Vasta nyt kuukautisbloggaajana olen lukenut satunnaisia kommentteja sieltä täältä somesta, että on muitakin kohdullisia, joiden menkat eivät tunnu jokakuukausittainen kiroukselta.

Miten me – sukupolvi, joka tekee kuukautisvallankumousta teko kerrallaan – voimme parhaiten olla menkkaesikuvia muille? Tässä muutama ehdotus:

  • puhutaan menkoista, niiden hyvistä ja hankalista puolista
  • kerrotaan keinoista, joilla pidämme itsestämme erityisen hyvää huolta kuukautistemme aikaan
  • kävellään sidepaketti kädessä reteesti vessaan – menkkasuojat eivät ole laittomia 😉
  • luodaan menkkataidetta, kirjoitetaan menkkatarinoita – synnytetään uudenlaista kulttuuria, jossa kuukautisista puhutaan
  • jaetaan tietoa endometrioosista, PCOS:sta, vulvodyniasta ja adenymoosista – joskus kivuliaitten, epäsäännöllisten tai runsaiden kuukautisten takana on hoidettava sairaus ja esimerkiksi endometrioosi on yhtä yleinen kuin astma ja diabetes!
  • kunnioitetaan kehomme tarpeita kierron eri aikoina ja opetetaan muille, että se on tosi ok ja coolia
  • kerrotaan just siitä omasta, aidosta kuukautiskokemuksestamme: on tärkeää levittää tietoa siitä, miten monenlaisia kuukautiskiertoja onkaan

Mitä muita keinoja sinä keksit? Voit kommentoida Menkkablogin Instagramissa tai Facebookissa.


Omistettu äidilleni ja muille esikuville.

Leave a comment