Huh! En vaan tiiä, mihin laitan tän, ku en silti oo niin rohkea, että laittasin seinälle. Tai mistä sen tietää! Apua.
Ihanaa kiitos! Vihdoinkin paikka missä taideteostani esitellä ❤
Tässäpä näitä nyt on. Kiitos hauskasta haasteesta!
Kuukautisverellä maalaamiseen haastaminen herätti osallistujissa monenlaisia fiiliksiä. Toiset olivat vain odottaneet tilaisuutta esitellä taidettaan, osa taas kokeili ennakkoluulottomasti menkkamaalaamista nyt ekaa kertaa.
Minä kuulun näihin jälkimmäisiin.
Enkä voi edes sanoa oikeastaan, että olisin kokeillut ennakkoluulottomasti. Ehei… Kuukautisverellä maalaaminen herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Onhan se helkkarin outoo!? Ja samantien: mutta MIKSI se olisi outoa? Mun kuukautisverihän on MUN kuukautisverta. Kai sillä saa kokeilla juttuja.
Sitten mietinkin jo, miksi edes aloin tähän.
Mutta onneksi tässä ei ole nyt kyse vain minusta vaikka omatkin työni ovat tässä näyttelyssä mukana. Useat ihmiset lähettivät minulle kuukautisverellään maalaamiaan teoksia. Lisäksi postaus on tulosta Menkkablogin ja Instagramin Pimppikerhon yhteisestä kuukautisverellä maalaamishaasteesta. Pimppikselle on myös lähetetty maalauksia, ja niitä voi käydä tänään katsomassa heidän Instagramistaan.
Haluan kiittää lähettäjiä luottamuksesta, ja toivon, että luon tällä postauksella kunnioittavan ja turvallisen tilan teoksille. Tuntuu melkoisen paljon henkilökohtaisemmalta saada ihmisiltä maalauksia, jotka on taiteiltu jollain heistä tulleelta kuin ihan perus akryylimaalauksia. Siksi tuntuu, että haluan olla extrahuomaavainen niitä “käsitellessäni” eli tätä postausta kirjoittaessani.
Juuri tästä syystä en ole esimerkiksi muokannut kuvia millään tavalla laittaessani ne nettiin. Halusin säilyttää kunkin taiteilijan ikuistaman valon ja tunnelman töissä.
Joten, saanko esitellä:
Kuukautisveriteosten nettinäyttely 2019!
[Jokaisen teoksen – tai useamman, jos samalta taiteilijalta on useampi työ – jälkeen voit lukea taiteilijan fiiliksiä kuukautisverellä maalaamisesta.]
TAITEILIJAN SANOMAA: Tää on ensimmmäinen ja tähän asti ainoa menkkaveriteokseni viime huhtikuulta. Tuntui voimauttavalta maalata, loin kohtuyhteyden kynttilänvalossa ja annoin sen viedä. Selkeästi kuvaan piirtyi kohtuni kaikessa upeudessaan, joka säteilee voimaansa ulospäin. Ihan kuin voimapisteeni halusi kertoa, että hei, oon täällä, olen sinä, ja olen upea. Anna itsellesi tilaa loistaa ❤ Ja maalaan kyllä uudelleen, kiitos muistutuksesta, ihan olin unohtanut!
TAITEILIJAN SANOMAA: Huh! En vaan tiiä, mihin laitan tän, ku en silti oo niin rohkea, että laittasin seinälle. Tai mistä sen tietää! Apua. Ps. Nyt on hyvin tunteikkaat menkat menossa, paljon pelkoja noussu pintaan. Siksi uskallus-aihe.
WORDS OF THE ARTIST: Menstrual magic. Painting with my blood allowing my intuition to guide me is one of my favorite rituals in this phase.
TAITEILIJAN SANOMAA: Oli tosi mielenkiintoista, veri käyttäytyy tosi omanlaisella tavalla maalatessa ja nyt, kun eka kertaa kokeilin, niin toi oli aika paljon sellasta tutkiskelua ja kokeilua, että millasia tekstuureja syntyy milläkin tavalla. Oli hauskaa. Ja yllätyin, miten riittoisaa tavaraa se oli. Aion varmaan kokeilla myös uudestaan joskus.
TAITELIJAN SANOMAA: Kun näin haasteen maalata kuukautisverellä, tiesin heti, että haluan kokeilla. Malttamattomana odotin kuukautisteni alkua myös siksi, että uudessa kierrossa alkaisi myös yli kahden vuoden lapsettomuuden jälkeen ensimmäinen IVF-hoito.
Tänä aamuna heräsin levänneenä ennen herätyskelloa, laitoin diffuuseriin Gentle baby ja Frankincense eteerisiä öljyjä, etsin taustalle soimaan meditaatiomusiikkia ja olin valmis maalaamaan ensimmäistä kertaa sitten lukion kuvistuntien.
Kuukautisverellä maalaaminen oli inspiroivaa, kaunista ja ennen kaikkea voimaannuttavaa. Olkoon nämä kuukautiset viimeiset pitkään aikaan! Tervetuloa vauva ja äitiys!
TAITEILIJAN SANOMAA: En ollut koskaan maalannut menkkaverellä. Ja sen kyllä huomasi, olin aivan paineessa ja jännitti. Maalasin kolme maalausta puolikkaalla kuukupillisella – riittoisaa kamaa!
Maalauksista näkyy oikeastaan mun prosessi aika hyvin: eka maalaus oli hakemista ja taistelua sen kanssa “millaisia maalauksia menkkaverellä kuuluis maalata“. Mandaloita? Hedelmällisiä puolikkaita hedelmiä? Kukkia? Eikä mikään niistä tuntunut yhtään omalta. Seuraavassa maalauksessa vetelin ronskimmilla vedoilla ja piirsin nopean omakuvan. En kokenut, että se olisi ollut mitenkään ihmeellisempää kuin vaikka akryyleilla maalaaminen. Viimeisestä maalauksesta huokuu jo ehkä pienoinen (…) turhautuminen koko menkkaverellä maalaamiseen. Hauska kuitenkin oli, kun vimpan työn päälle sattumalta tippuivat joskus aiemmin taiteilemani kirjaimet C,U,N ja T.
Tämä kuukautisverimaalaaminen ei tainnut olla minun juttuni. Tuntui oudolta käsitellä omaa menkkaverta pöydän ääressä. Minusta se kuuluu pikkareihin ja kuukuppiin ja pönttöön. Se on ihana ja hyvä juuri siellä – en koe tarvetta maalata uudelleen ❤
Olen ylpeä itsestäni ja omasta kokeilunhalustani, että inspiroiduin @pimppikerhon jutuista ja jutteluistamme ehdottomaan heille tällaista yhteisprojektia! Heidän Instagramistaan voi käydä tsekkaamassa tänään myös lisää kuukautisverimaalauksia. Laitan Menkkablogin Instaan storyihin kyselyä, millaisia fiiliksiä tämän näyttelyn aikana heräsi. Suuntaa sinne, jos haluat jakaa ajatuksia.
Ihanaa joulukuun alkua kaikille ❤ Lämpöä ja lepoa.
menkkablogi 