Menkkahäpeästä

Hei,

minulla alkoi menkat toissapäivänä. Euroviisut jäi katsomatta, kun illalla vuodon alkaessa tuli olo, että muiden ihmisten auratkin on liikaa ja mun piti mennä makuuhuoneeseen vaalimaan omaa tilaa. Tämä tunne tuli niin voimakkaana, että se tuntui melkein pyhältä velvollisuudelta. Keho huusi lepoa. Oli kyllä pitkä matkustuspäiväkin takana – pohjoisesta takaisin etelän pöhinään. Makkarissa laitoin korvatulpat korviin ja nukahdin välittömästi.

Sunnuntaina herätessäni olin tyytyväinen, että olin jättänyt euroviisuskumpat juomatta ja nukkunut hyvät yöunet. Edessä oli ihana päivä, sillä käytiin kumppanini, siskon ja hänen miehensä kanssa Suomenlinnassa piknikillä. Lauantailta säästynyt skumppapullo maistui sushien kanssa hyvältä aurinkoisella merenrantanurmella.

Mustavalkoinen kuva vuodelta 1955. Pieni purjelaiva kulkee Suomenlinnan väylässä. On kesä. Kuvaaja Volker von Bonin.
Suomenlinna. Kuva Volker von Bonin 1955, helsinkikuvia.fi -palvelusta.

Oon käyttänyt nyt menkkojen ajan ImseVimsen kestositeitä, joista tein arviopostauksenkin maaliskuussa. Kuukupin käyttö on vähentynyt niiden ostamisen jälkeen. On tuntunut hyvältä, kun pimppi saa olla rauhassa eikä tartte työntää sinne mitään.

Tykkään myös siitä, kun tunnen sen hulahduksen: mun keho tekee jotain mieletöntä koko ajan eikä kukaan tiedä. Mulla on oma salaisuus, joka ilmoittelee itsestään välillä tuolla hulahduksentunteella. Kun nousen seisomaan, tunnen todella eläväni. Mussa tapahtuu asioita. Mää uudistun.

Mulla on hyvä fiilis, kun mun menkat on niin helpot. Kivut on todella poikkeuksellinen asia. Jos kuvailisin kuukautisiani kolmella sanalla, ne olisivat

  • puhdas
  • raikas
  • lämmin

Tuntuu, että se on niin erilainen menkkakäsitys, että hävettää edes kirjoittaa sitä näkyville. Tulen väistämättä miettineeksi, valehtelenko, liioittelenko, kaunistelenko? Mutta en. Mun menkat on tällaiset, ja niin saa olla.

Glittertaustaa vasten teksti menkat on mukavat. Punaisia läpikuultavia pisaroita siellä täällä. Iloinen kuva.
Taiteilin tällaisen fiiliskuvan minun omista kuukautisista.

Syytä siihen en tiedä. En tiedä, miksi mulla ei oo kipuja tai vitutusta menkkojen aikaan. Ei vaan koskaan oo ollut. Toivoisin, että tästä tehtäis enemmän tutkimuksia. Että ihmisille, joilla on menkat, voitais sanoa, miten kannattaa toimia, jotta menkat ois helpot. Itse olen pohtinut menkkoihin liittyvää häpeää ja sen vaikutusta menkkakokemukseen.

Mää uskon, että häpeä lisää kipua.

Eikä sillä tavalla, että “jos häpeät menkkojasi, olet syypää kipuihin”. Ei todellakaan! Kyse on yhteiskunnallisesta asenneilmapiiriongelmasta.

Tutkimusten mukaan niin tiedostettu kuin tiedostamatonkin häpeä vaikuttavat tapoihin, joilla suhtaudumme terveyteemme. Hakeudummeko lääkäriin? Puhummeko suoraan kehomme toiminnoista? Otammeko oireet vakavasti? Kun häpeä on pitkäkestoista ja linkittyy henkilön johonkin identiteetin osaan – esimerkiksi naiseuteen, kohtuun – siitä tulee kroonista.

Kuukautishäpeä on usein aikaisessa vaiheessa elämää sisäistettyä ja usein tiedostamatonta. Tällöin – häpeän ollessa kroonista – kaikki tilanteet, joissa häpeällinen osamme saa huomiota, muodostuvat tukaliksi: aikuiset naiset häpeilevät ostaa menkkasuojia! Se on todella kummallista.

Häpeätkö sinä ostaa kuukautistuotteita? Entä piilotteletko suojia hihassasi vessaan mennessä? Koitatko irrottaa terveyssiteen hiljaisesti pikkareista yleisessä vessassa? Kaikki tällaiset pienet tavat kertovat sisäistetystä häpeästä. Ja siitä voi päästä eroon.

Nainen käpertyneenä, katse alas luotuna. Naisen edessä on harmaa pilvi. Tausta on puhtaan sininen.
Häpeä saa meidät hiljentämään itsemme, muuttumaan näkymättömiksi ja pitämään omaa kokemustamme vähemmän tärkeänä.

Häpeä ei ole menkkaisten vika vaan kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma. Maailmassa on suuri vinouma menkkojen kohdalla, ja sen korjaamisessa on kyse ihmisoikeuksista. Yksilö voi toki tehdä työtä oman päänsä kanssa ja altistaa itseään menkkapositiivisille sisällöille. Yhteiskunnan tasolla on kuitenkin tapahduttava paljon, sillä yksilönä on hyvin työlästä pitää yllä mindsettiä, joka on ristiriidassa vallitsevan kanssa. Period!

Kun kuukautisiin liittyvä sisäistetty häpeä lakkaa, kipukin hiipuu.

[Tässä on aihe, jossa riittää pohdittavaa. Häpeän ja kivun suhteesta on tulossa myös jossain vaiheessa vieraskynäkirjoitus menkKAVERI-palstalle. Stay tuned <3]


Makaan sängyllä, ja näin menkkojen kolmantena päivänä vuoto on jo aika iisiä. Ei enää hulahduksia – ne on tokan päivän juttu. Tänään vaihdan kestositeet kuukuppiin, sillä pimppi ei ole enää niin avoimen ja herkkiksen tuntoinen. Kuukupin kanssa unohdan, että mulla on menkat.

Ehkä lopetan tämänkertaisen pohdiskelun nyt tähän. Ihanaa, kesäistä päivää kaikille ❤

Ihmisiä Kappelin ulkopöydissä Esplanadin puistossa. Vuosi on 1959.
Esplanadin puisto. Ihmisiä Kappelin ulkopöydissä. kuva Iiro Nurminen 1959, helsinkikuvia.fi

Leave a comment