PMS jatkuu. Mihinpä se katoaisi?
Edellinen PMS-päivää -postaus keskittyi henkisiin ongelmiini, ja melko nopeasti tajusin, että olisi hauska kirjoittaa myös näistä fyysisistä oireista.
Tässä siis seuraa neljä adjektiivia, jotka kuvaavat mun kehotuntumaa tän PMS:n aikaan: (ja kuvia kissoista, koska miksi ei)
1. KÖMPELÖ
Oon erikoisen kömpelö tämänkertaisen PMS:n aikaan. Tavarat tippuu ja törmäilen asioihin. Muun muassa kirjaimellisesti kävelin kumppanini päälle eilen. Se oli jo aika outo fiilis. Suoraan vaan päälle.
Sitten tietty, kun tavarat tippuu niin pää räjähtää. Hermostun. Ihan kuin en aivan tajuaisi mun kehon rajoja ja, missä mikin kehonosa viilettää. Epäkesko olo.
Oon kuullut, että raskauden loppuvaiheessa tulee kans kömpelömmäksi, kun kehon kudokset jotenkin löystyy. Siis lantio laajenee. Lantio on kuitenkin tasapainon ja koordinaation kannalta aika tärkeä.
2. YÖKKIVÄ
Sitten kans hajuaisti on herkempi. Meinasin yökätä, kun pyyhin tän työpöydän keittiöluudulla ennen kirjoittamista, ja siitä luutusta oli jäänyt se LIKAISEN KEITTIÖLUUDUN HAJU all over my precious working desk. YÖK! Piti pyyhkiä koko pöytä uudelleen appelsiiniöljyyn ja veteen kastetulla hygieenisellä ja epäekologisella talouspaperimytyllä.
3. NIHKEÄ
Keho myös tuntuu jotenkin “kostealta” joka paikasta. Onko se hikeä? Onko se harhaa? En tiedä. Niinku erittäisin jotain koko ajan joka kohdasta ihoani. Yöllä erityisesti. Nihkeää.
Nyt tuli mieleen, kun olen joskus kuvaillut menkkojen alkamista kuin alkaisi viimein satamaan painostavan ilman jälkeen. Aika osuvaa PMS:aakin kuvaillessa, sillä tää epämääränen kosteus on painostavaa. Kuin ennen sadetta! Se hetki, kun ei vielä sada, mutta kaikki menee jo nihkeäksi ja avautuu.
Jalkovälikin on epämääräisen kostea eikä todellakaan kiimakosteudesta. Vaikka pyyhkisin ja pesisin pillua niin silti sellainen laaja kestokosteus siellä koko ajan. Hmm…
Tällä tavalla avautunut olo herkistää ympäristölle. Kosketukselle, tuoksuille, kirkkaudelle…
4. TURPEA
Maha on turvonnut ja yhtäkkiä tuntuu, että kaikki vaatteet puristaa. Paitsi nää ihanat kotivaatteet, joita tällä hetkellä käytän. Farkut sen sijaan muuttuu viholliseksi. Hyi helkkari… Ne on ku laittas jalkaan jotku teräshousut. Haarniskan.
Eilen hajosin ihan totaalisesti, kun ulos lähtiessä KAHDET MUN LEMPIFARKUT oli hukassa. Just ne ainoat, jotka on tarpeeksi ohutta kangasta ja löysät reisien kohdalta. Huoh. Traagisinta on, että toiset niistä ovat edelleen hukassa. Kuinka housut voi hukkua pieneen kaksioon?
Loppuun haluan mainostaa löytämääni kokonaan PMS:lle omistettua blogia: englanninkielinen Happy Month. Suosittelen tsekkaamaan, sen kirjoittaja on ottanut missiokseen jakaa kaiken tiedon, mitä hän on löytänyt PMS-oireiden helpottamiseen. Hyödyllinen missio, sanoisin.
Oon viimeaikoina tykännyt kirjoittaa tänne blogiin pienen suvantovaiheen jälkeen. Nautiskelen siitä tunteesta. Haaveilen myös, että kirjoittaisin jotain taiteellisempaa tänne jossain vaiheessa. Jonkin korkealentoisen kuukautisesseen vaikka!
Palaheps!
menkkablogi 